mahtia

Täällä nyt puolitoista viikkoa pyöritty.
Kaveri kävi viis päivää kyläilemässä tossa ja lähti eilen takas Suomeen. Sää ulkona on loistava, mutta itseä laiskottaa eikä jaksa liikkua. Vois lähteä rullailemaan Av. Romaa eteenpäin ja kattoa mitä tästä hoodeilta löytyy, mutta mun perse on kasvanu tähän kiinni ja vaihtoehtona voisin vaan tuijottaa Family Guyta. Eli mitenkäs tää elämä täällä eroaa siitä Hämptonista? :D
Eroa kyllä sen verran että viimeset viis päivää oon menny ympäri kaupunkia ja ehtiny palaa rannalla niin vitusti. Jopa niinkin paljon, että olen onnistunut saamaan jonkunlaisen rusketuksen, joka tällä hetkellä uhkaa kuoriutua pois. Vasen käsi näyttää spitaaliselta kun oon nyppiny tota ihoa. On se rankkaa olla minä.
Omaa huonetta tekis mieli jotenki vähän sisustaa, mutta ei raaski. Ei saa kuitenkaan kaikkea raahattua täältä mukanaan kun joskus takas Suomeen palaa.
Asioita joita Suomesta kaipaa on tällä hetkellä melko vähän, mutta ne sitten sitäkin tärkeempiä. Bambia on ikävä eniten kaikesta. Täältä ei saa Fazerin sinistä, jota onneks vielä jonkun verran säästössä. Kavereitakin jopa saatan kaivata. BB:tä joutuu seuraamaan päivän myöhässä jostain katsomosta. Ja suuri puutos, keskivihreetä ei saa mistään! Hanavesi on myös aika luksusjuttu mitä ei edes tajunnut voivansa ikävöidä, kyllä meinaan vituttaa raahata litrakaupalla vettä kaupasta.
Asioita mitä en todellakaan kaipaa Suomesta: Petri Nygård! Ei varmasti missään kuule mitään Suomi kitch musiikkia, mikä on täydellistä. Ei soi reggaerekka eikä soutaa huopaa. Syksyä ja vesisadetta ei myöskään oo ikävä. Eikä koulua tai Hämptonin jo niin nähtyjä baareja. Suomalainen kahvikin on muuten aika paskaa espanjalaiseen verrattuna. Hämptonin mukulakivikatuja en haluais nähdä enää ikinä ja alkoholista ei todellakaan halua enää maksaa samaa mitä Suomessa, lähikaupasta saan litran sangriaa eurolla.

Ensi viikon maanantaina alkaa koulu mitä odotan jopa innolla! Ihanaa tavata uusia ihmisiä ja saada taas päiviin joku rytmi. Vaikkakin unirytmi ollut mulla täällä jopa parempi kun Suomessa, johtunee varmaan siitä ettei tee aamu-,ilta- ja yövuoroja sekasin, vaan herää aamulla ja menee illalla nukkumaan. Klubilla ei oo tullu käytyä, mutta veikkaan että uusien koulukavereiden kanssa tulee käytyä riittävästi.
Eli jos on juominkia mennyt niin on istuttu Manolossa. Pari Barcan peliä on kyllä käyty kattomassa ja yks melko sekava skeittileffa Springbreakissa.
Näihin tunnelmiin voisin lopettaa ja mennä suihkun kautta vaikka sinne skeittaamaan. Morjens.

Kun Magners loppui baarista...

Cheers:issä kattomassa peliä FC Barcelona - Valencia

Haamu-Piia ja ollie Paral-lelin yössä.

Kuvittelenko vaan, vai onko mulla iso pää?

täällä ollaan!

Saavuin eilen kaupunkiin!
Täällä on kuuuuuuuuma, ulkona 30c ja sisällä 40, nukkuminen on semi tuskasta.
Sain just kämpän ihan santsin aseman vierestä. Iso huone ja kaikki kulkuyhteydet vieressä. Rauhallista aluetta, ei bileitä kämpillä, mutta keskustaan pääsee sekoileen jos mieli tekee :D
Life is sweet!

40 päivää 9 tuntia!

Kuukausi vierähtäny aika nopeasti!
Olin tossa kolme viikkoa lomalla, kävin Liettuassa ja nyt teen töitä 24/7. Töissä ollut vähän rankka tilanne ja jouduin perumaan reissun Leville kattomaan mun faijaa ja muita sukulaisia. Harmittaa vähän, mutta toivon, että ehin käymään siellä ennen kun lähden.

Liettua ei oikein sytyttänyt mua. Aika karu paikka, huomaa venäjän vaikutukset.
Satuttiin paikalle aika mielenkiintoseen aikaan. Tasan 200 vuotta sen jälkeen kun Napoleon on siellä maihinnoussut ja taistellut venäläisiä vastaan. Ilmeisesti siitä tapahtumasta lähtenyt rattaat liikkumaan ja Liettua päässyt Venäjän vallan alta. Tuntui olevan aika tärkeä tapahtuma. No tämän kunniaksi siellä kuitenkin järjestettiin suurin tapahtuma mitä siellä Kaunasissa on ikinä ollut. 800 ihmistä pukeutuneena vanhoihin sotilasasuihin ja esittivät sen maihinnousun ja taistelun uudestaan. Oli aika jännä.
Se oli onneksi lämpimin päivä koko reissun aikana, jaksoi vähän siellä hengaillakin. Taistelun jälkeen käytiin siellä järjestettiin jotkut festarit. Ilmastas hupia koko tapahtuma. Ihan hienoo, ei suomessa tollasia oikeen järkätä.
Ruoka oli helvetin hyvää ja halpaa. Muuten paikasta jäi vähän ikävä maku. Tuntuu että siellä annetaan kauniin kaupungin vaan ränsistyä ja murentua. Kaikki näytti keskeneräiseltä ja oli pientä fiksausta vailla. Ihmiset oli epäkohteliaita ja puhuivat surkeinta englantia ikinä, jos nyt edes pari sanaa sitä osasivat. Eniten jäi harmittamaan, että pysyttiin koko ajan vanhassa kaupungissa, mikä tuntui olevan turisteille suunnattua aluetta ja kaikki paitsi ruoka ja juoma oli aikalailla suomihinnoissa. Eri porukassa olisi luultavasti tullut käytyä muuallakin. Viimeisenä päivänä tuntui, että se vanha kaupunki oli jo aivan nähty eikä sitä jaksanut enää. Mentiinkiin sitten Liettua ainoaan eläintarhaan, mikä oli kyllä melkonen virhe. En pystyisi tätä elämystä näkemään mitenkään positiivisena. Tälläinen eläinaktivisti kun vähän oon niin kyllä meinas itku päästä kun siellä kierteli. Jollain on niitä kauniita eksoottisia eläimiä siellä, mutta se ei vaan pidä niistä huolta. Pari pahinta tapausta olisi tehnyt mieli viedä kotiin sieltä. Kaikki eläimet vaikutti todella sairailta, laihoilta ja flegmaattisilta. Osasta eläimistä ei tiennyt, että nukkuuko ne vai onko ne kuolleita, oli pakko siirtyä eteenpäin ettei käy ilmi että kyse olisi jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Suurin osa kilpikonnista ainakin oli kuolleita...
Matelijatalon ulkopuolella oli naisella käärme käsissään jota se riuhtoi ja puristeli ja tuntui, että se sattutaa sitä elukkaa. Jäi hirveän paha mieli siitä reissusta ja pelkästään sen takia pitäis päästä käymään vaikka korkeasaaressa, ettei jäisi niin hirveä kuva eläintarhoista.
Loppujenlopuksi oli kiva päästä takaisin kotiin.

Loppuloma tulikin sitten lähinnä maattua kotona. Oli loma tyhmään aikaan, kun kaikki muut oli töissä ja säät oli aivan hanurista. Nyt pitäis jaksaa kuukausi vetää min. kuuden päivän työviikkoa ja sitten pääsee lähtemään.

Alkaa ihan hirveesti jännittää kun lähtö lähenee. Kurssista on nyt kaksi erää maksettuna ja säästössäkin on jo ihan kivasti. Oon kauheesti koittanut karsia vanhoja vaatteita, mutta oon ollut siinä aika paska.
Ostin uuden puhelimen mihin meni aika paljon rahaa, mutta on pakko olla varalle toinen jos toinen menee rikki tai pöllitään. Paljon on kaikkea muutakin järkättävää tässä ja alkaa jo vähän ehkä stressaamaankin.
Plus, että tää mun parisuhdetilannekin vielä vähän pelottaa. Saa nähdä miten käy, toivottavasti hyvin. Pääasiassa nyt kuitenkin oon aivan innoissani tästä kaikesta, mutta kun kaikessa on aina kaksi puolta, eikös vaan? Pitäis järjestää läksiäiset ja vähän kaverin kanssa juttelinkin että jos pidettäis yhdessä kun se on muuttamassa helsinkiin. Ne ois semmoset byebye hämpton bileet.
Odotan kyllä vähän että mulle ois tervetuliaisbileetkin tiedossa(VINKKIVINKKI) mahdollisesti Manolon kautta Apollon nasty monday???

Tässäpä tämän -> Meen vitusti väsään kanahampurilaisii! ADIOS!

74 päivää 17 tuntia

Noniiiiiin. Vastasivat viimein sieltä koululta. Sanoivat, että ei ole kyseinen aika auki suomalaisille, koska kaikki suomalaiset haluaa sillon phukettiin! Mutta jos välttämättä juuri silloin haluan niin voidaan ehkä jotenkin muuten se järjestää. Pistin takasin, että joo kyllä sille nimenomaiselle kurssille haluan eikä kiinnosta onko siellä muita suomalaisia, kuhan mä oon siellä.

En mä tonne reissuun oo suomalaisia menossakaan tapaamaan, vaan mielellään ihmisiä muualta maailmasta. Ja kurssille haluan, koska sitä kautta saa kontakteja ja mahdollisesti jonkun kivan työpaikan, niin että saisin olla reissussa pidempään. Toivottavadti ttää nyt järjestyy, ettei tarvi stressata koko ajan.

Oon myös harkinnu reissupuhelimen ostamista. Kahdesta syystä, A) mun puhelin makso reilu 400 ja vituttais jos se pöllittäis B) haluisin pitää myös suomiliittymän auki, jos joku haluais ottaa yhteyttä täältä kotoa päin. Oon siis niitä kattellu, oon vaan vähän pihi. Eikä kelpaa mulle ihan mikä vaan, en mä silti mitään paskaa puhelinta halua. Käytettynä vois ostaa jonku semijees puhelimen ehkä....
Pitäs ostaa uus kamerakin. HYI TÄTÄ RAHAN MENOA.

Eipä kai tässä muuta. Lähen äitille pistään ripset ja kynnet kuntoon :DDD

78 päivää ja 14 tuntia

Hullua.
Joka päivä parempi fiilis, mitä lähemmäs syksy tulee. Omituinen tunne, yleensä syksy tietää stressiä ja koulua ja loman loppumista ja muuta kamalaa. Fiilis on silti ollut hyvä!
Paitsi tänään.
Mun olis tarkotus mennä barcelonassa baarikouluun, johon oon nyt säästänyt hulluna rahaa. Ajankohta on päätettynä ja lippu ostettuna ja sitten kun olen menossa varaamaan itse kurssia, niin yhtäkkiä puolet kursseista puuttuu sieltä koulun sivuilta ja eiköhän se ajankohta millon mun pitäs olla menossa puuttunut sieltä sivuilta. Jouduin aika monetta kertaa laittamaan ihmettelevää sähköpostia sinne koululle. Alkaa kyllästyttää niiden toiminta, aika monta sähköpostia joutunu laittamaan, kun jotain paskaa ollut. Suunnitelmat muuttunu tässä moneen kertaan. Faktahan on, että vaikka en kouluun meniskään niin reissuun lähden kuitenkin. Varsinkin kun lippukin on jo ostettu. Rahaa jää enemmän sitten elämiseen, jos en kouluun mee, mutta haluasin sinne kurssille kuitenkin. Toivottavasti tää nyt järjestyy ja saan ilmottauduttua sille kurssille mille halusinkin.

Muuta positiivista tälle päivälle. Oon nyt pitäny pientä mykkäkoulua ja mökköttäny kotona muutaman päivän. Haluisin puhua syksystä ja tosta reissusta ja ton mun avomiehen reissusta etelä-amerikkaan. Mutta koska yksinäni oon joutunu asiasta puhumaan, enkä saa mitään reaktioita tai vastauksia, sanoin että ok, mä puhun sille vasta kun se omasta alotteestaan avaa suunsa. Mitään ei ole siis moneen päivään kuitenkaan tapahtunu ja mulla alkaa olla pinna vähän kireellä.
Mitä vittua, voi mennä joku puol vuotta erossa ja sitä ei häiritse se asia edes sen vertaa, että haluis puhua siitä pysytäänkö me yhdessä vai ei.

No onneks tänään tuli postissa mulle uudet hiustenpidennykset (:----DD) jotka olikin helvetin hyvän väriset! Epäilin että ne on liian tylsät kun äitin mallikappaleista katoin jälkeenpäin sen värin ja näytti tosi perus harmaanruskeelta. Mutta on ihanan punaruskeat ja tosi lähellä mun oikeaa väriä, mikä oli tarkotuskin. Niihin meni niin paljon rahaa, että nyt oon tyytyvinen, kun ne on just pöörfekt!
Muuta plussaa, tänään on päivä vapaata, oon saanu nukkua pitkään ja lepuuttaa mun selkää ja ranteita, jotka on ollu vähän kipeenä töissä. Yöks pitää kyllä mennä iskelmään, mutta ehkä mä sen viis tuntia just ja just kestän. Tänään paistaa aurinkokin, vois käydä ehkä tuolla kämpän ulkopuolellakin.
Ihan huippua on myös se, että mulla alkaa viikon päästä kesäloma töistä! Mulla ei ikinä oo ollu kesälomaa. Nyt on ja puolentoista viikon päästä lähetään Liettuaan juhannukseksi! JES! B------))))

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

tästä on hyvä alottaa

Nyt kun lentolippu on jo ostettu, voi alkaa pitää tätä reissua ihan oikeana tulevaisuutena.
Siitä nimenomaisesta syystä voi siis alkaa jo tästä puhuakin enemmän ja pistää blogin pystyyn.
Kirjottelin joskus omasta elämästä kaikennäköstä paskaa, mutta ei siitä mitään tullu, kun ei mun elämässä ole ollut mitään kiinnostavaa teemaa, lol.
Ja koska tää ei nyt todellakaan sovi mun angstipäiväkirjoihin on hyvä alottaa aivan puhtaalta pöydältä.

Mä olen aina ajatellut, ettei matkustaminen oo mulle ja ettei mun sovi sellaisesta haaveilla. Mä olen ajatellut liian vastuuntuntosesti ja miettinyt, että ei mulla ole rahaa, aikaa, uskallusta tai oikeutta poistua Suomesta. Mulla on koulua, mulla on työ, mulla on perhe, mulla on mies = en voi lähteä mihinkään.
Oon myös ajatellu, että mun perhe ei olis hirveen innostunu sellasesta ajtuksesta.

Sitten kaveri muutti Barcelonaan ja siellä piti sitten mennä käymään. Se oli mun ensimmäinen reissu jossain ulkomailla sen jälkeen, kun olin joskus 14- kesäsenä äitin kanssa Bulgarian Sunny Beachilla. Ja yhteensä siis toinen reissu pohjoismaiden ulkopuolella koko mun elämäni aikana.
Kuset housuissa astuin Helsinki-Vantaalla koneeseen ja paniikissa sekoilin 6 tuntia myöhemmin Barcelonan kentällä, jossa kaerin piti olla vastassa. Olihan se, väärässä terminaalissa vaan. Vielä siinäki vaiheessa ajattelin, että ei helvetti, ei mua oo luotu reissaamaan, enhän mä selviä sekuntiakaan vieraassa maassa, kun heti kärsin paniikkikohtauksista.
Se tunne meni ohi kun lentokenttäsekoilut oli ohi ja istuin bussissa matkalla Barcelonan keskustaa ja tuijottelin ikkunasta kaduille. Ja sinne mun sydän jäi, Barcan kaduille.

Siellä kun viikon hengailin, niin tutustuin ihan mahtaviin tyyppeihin. Pisti ajattelemaan, kun tapas ekaa kertaa yhden Suomalaisen pojan siellä, joka jätti kaiken elämän Suomessa ja päätti loman lopuks jäädä Espanjaan asumaan, soitti pomolle ja sano, että sori en tuu takas ja sai kämpän ja työpaikan sieltä. Parasta tässä ensitapaamisessa oli se, että jätkällä oli toisessa silmäkulmassa muutamat tikit pienen tapaturman johdosta ja naama loisteessa kertoi, ettei kiinnosta vittuakaan, kun elää elämänsä parasta aikaa.

Siinä sitten, kun joutu takasin Suomeen aloin ajattelemaan asiaa ekaa kertaa koko pienen elämäni aikana. Että miksen muka mäkin vois? Mä inhoan mun koulua, mä olen aivan kyllästynyt Hämpton-cityyn ja mulla ei varsinaisesti ole mitään muutakaan hävittävää, jos lähtisin.

Oon tässä nyt sitten lopetettu koulu ja mietiskelty mihin mä haluan lähteä ja säästetty rahaa, minimituloista ja saatu HUIKEESTI tukea äitiltä, mikä tuli vähän yllätyksenä ja nyt alkaa olla suunnitelma ja rahaakin kasassa.

Eli nyt vaan laskeskelen päiviä elokuun 26. päivään ja fiilistelen Suomen kesää, ennen ku lähen jatkamaan kesää Barcelonaan.

Nyt tuntuu, että fiilis on hyvä ja tiedän että lomakin tulee menemään nopeasti kun on paljon mitä odottaa ja muitakin suunnitelmia on kesälle tehty.