74 päivää 17 tuntia

Noniiiiiin. Vastasivat viimein sieltä koululta. Sanoivat, että ei ole kyseinen aika auki suomalaisille, koska kaikki suomalaiset haluaa sillon phukettiin! Mutta jos välttämättä juuri silloin haluan niin voidaan ehkä jotenkin muuten se järjestää. Pistin takasin, että joo kyllä sille nimenomaiselle kurssille haluan eikä kiinnosta onko siellä muita suomalaisia, kuhan mä oon siellä.

En mä tonne reissuun oo suomalaisia menossakaan tapaamaan, vaan mielellään ihmisiä muualta maailmasta. Ja kurssille haluan, koska sitä kautta saa kontakteja ja mahdollisesti jonkun kivan työpaikan, niin että saisin olla reissussa pidempään. Toivottavadti ttää nyt järjestyy, ettei tarvi stressata koko ajan.

Oon myös harkinnu reissupuhelimen ostamista. Kahdesta syystä, A) mun puhelin makso reilu 400 ja vituttais jos se pöllittäis B) haluisin pitää myös suomiliittymän auki, jos joku haluais ottaa yhteyttä täältä kotoa päin. Oon siis niitä kattellu, oon vaan vähän pihi. Eikä kelpaa mulle ihan mikä vaan, en mä silti mitään paskaa puhelinta halua. Käytettynä vois ostaa jonku semijees puhelimen ehkä....
Pitäs ostaa uus kamerakin. HYI TÄTÄ RAHAN MENOA.

Eipä kai tässä muuta. Lähen äitille pistään ripset ja kynnet kuntoon :DDD

78 päivää ja 14 tuntia

Hullua.
Joka päivä parempi fiilis, mitä lähemmäs syksy tulee. Omituinen tunne, yleensä syksy tietää stressiä ja koulua ja loman loppumista ja muuta kamalaa. Fiilis on silti ollut hyvä!
Paitsi tänään.
Mun olis tarkotus mennä barcelonassa baarikouluun, johon oon nyt säästänyt hulluna rahaa. Ajankohta on päätettynä ja lippu ostettuna ja sitten kun olen menossa varaamaan itse kurssia, niin yhtäkkiä puolet kursseista puuttuu sieltä koulun sivuilta ja eiköhän se ajankohta millon mun pitäs olla menossa puuttunut sieltä sivuilta. Jouduin aika monetta kertaa laittamaan ihmettelevää sähköpostia sinne koululle. Alkaa kyllästyttää niiden toiminta, aika monta sähköpostia joutunu laittamaan, kun jotain paskaa ollut. Suunnitelmat muuttunu tässä moneen kertaan. Faktahan on, että vaikka en kouluun meniskään niin reissuun lähden kuitenkin. Varsinkin kun lippukin on jo ostettu. Rahaa jää enemmän sitten elämiseen, jos en kouluun mee, mutta haluasin sinne kurssille kuitenkin. Toivottavasti tää nyt järjestyy ja saan ilmottauduttua sille kurssille mille halusinkin.

Muuta positiivista tälle päivälle. Oon nyt pitäny pientä mykkäkoulua ja mökköttäny kotona muutaman päivän. Haluisin puhua syksystä ja tosta reissusta ja ton mun avomiehen reissusta etelä-amerikkaan. Mutta koska yksinäni oon joutunu asiasta puhumaan, enkä saa mitään reaktioita tai vastauksia, sanoin että ok, mä puhun sille vasta kun se omasta alotteestaan avaa suunsa. Mitään ei ole siis moneen päivään kuitenkaan tapahtunu ja mulla alkaa olla pinna vähän kireellä.
Mitä vittua, voi mennä joku puol vuotta erossa ja sitä ei häiritse se asia edes sen vertaa, että haluis puhua siitä pysytäänkö me yhdessä vai ei.

No onneks tänään tuli postissa mulle uudet hiustenpidennykset (:----DD) jotka olikin helvetin hyvän väriset! Epäilin että ne on liian tylsät kun äitin mallikappaleista katoin jälkeenpäin sen värin ja näytti tosi perus harmaanruskeelta. Mutta on ihanan punaruskeat ja tosi lähellä mun oikeaa väriä, mikä oli tarkotuskin. Niihin meni niin paljon rahaa, että nyt oon tyytyvinen, kun ne on just pöörfekt!
Muuta plussaa, tänään on päivä vapaata, oon saanu nukkua pitkään ja lepuuttaa mun selkää ja ranteita, jotka on ollu vähän kipeenä töissä. Yöks pitää kyllä mennä iskelmään, mutta ehkä mä sen viis tuntia just ja just kestän. Tänään paistaa aurinkokin, vois käydä ehkä tuolla kämpän ulkopuolellakin.
Ihan huippua on myös se, että mulla alkaa viikon päästä kesäloma töistä! Mulla ei ikinä oo ollu kesälomaa. Nyt on ja puolentoista viikon päästä lähetään Liettuaan juhannukseksi! JES! B------))))

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

tästä on hyvä alottaa

Nyt kun lentolippu on jo ostettu, voi alkaa pitää tätä reissua ihan oikeana tulevaisuutena.
Siitä nimenomaisesta syystä voi siis alkaa jo tästä puhuakin enemmän ja pistää blogin pystyyn.
Kirjottelin joskus omasta elämästä kaikennäköstä paskaa, mutta ei siitä mitään tullu, kun ei mun elämässä ole ollut mitään kiinnostavaa teemaa, lol.
Ja koska tää ei nyt todellakaan sovi mun angstipäiväkirjoihin on hyvä alottaa aivan puhtaalta pöydältä.

Mä olen aina ajatellut, ettei matkustaminen oo mulle ja ettei mun sovi sellaisesta haaveilla. Mä olen ajatellut liian vastuuntuntosesti ja miettinyt, että ei mulla ole rahaa, aikaa, uskallusta tai oikeutta poistua Suomesta. Mulla on koulua, mulla on työ, mulla on perhe, mulla on mies = en voi lähteä mihinkään.
Oon myös ajatellu, että mun perhe ei olis hirveen innostunu sellasesta ajtuksesta.

Sitten kaveri muutti Barcelonaan ja siellä piti sitten mennä käymään. Se oli mun ensimmäinen reissu jossain ulkomailla sen jälkeen, kun olin joskus 14- kesäsenä äitin kanssa Bulgarian Sunny Beachilla. Ja yhteensä siis toinen reissu pohjoismaiden ulkopuolella koko mun elämäni aikana.
Kuset housuissa astuin Helsinki-Vantaalla koneeseen ja paniikissa sekoilin 6 tuntia myöhemmin Barcelonan kentällä, jossa kaerin piti olla vastassa. Olihan se, väärässä terminaalissa vaan. Vielä siinäki vaiheessa ajattelin, että ei helvetti, ei mua oo luotu reissaamaan, enhän mä selviä sekuntiakaan vieraassa maassa, kun heti kärsin paniikkikohtauksista.
Se tunne meni ohi kun lentokenttäsekoilut oli ohi ja istuin bussissa matkalla Barcelonan keskustaa ja tuijottelin ikkunasta kaduille. Ja sinne mun sydän jäi, Barcan kaduille.

Siellä kun viikon hengailin, niin tutustuin ihan mahtaviin tyyppeihin. Pisti ajattelemaan, kun tapas ekaa kertaa yhden Suomalaisen pojan siellä, joka jätti kaiken elämän Suomessa ja päätti loman lopuks jäädä Espanjaan asumaan, soitti pomolle ja sano, että sori en tuu takas ja sai kämpän ja työpaikan sieltä. Parasta tässä ensitapaamisessa oli se, että jätkällä oli toisessa silmäkulmassa muutamat tikit pienen tapaturman johdosta ja naama loisteessa kertoi, ettei kiinnosta vittuakaan, kun elää elämänsä parasta aikaa.

Siinä sitten, kun joutu takasin Suomeen aloin ajattelemaan asiaa ekaa kertaa koko pienen elämäni aikana. Että miksen muka mäkin vois? Mä inhoan mun koulua, mä olen aivan kyllästynyt Hämpton-cityyn ja mulla ei varsinaisesti ole mitään muutakaan hävittävää, jos lähtisin.

Oon tässä nyt sitten lopetettu koulu ja mietiskelty mihin mä haluan lähteä ja säästetty rahaa, minimituloista ja saatu HUIKEESTI tukea äitiltä, mikä tuli vähän yllätyksenä ja nyt alkaa olla suunnitelma ja rahaakin kasassa.

Eli nyt vaan laskeskelen päiviä elokuun 26. päivään ja fiilistelen Suomen kesää, ennen ku lähen jatkamaan kesää Barcelonaan.

Nyt tuntuu, että fiilis on hyvä ja tiedän että lomakin tulee menemään nopeasti kun on paljon mitä odottaa ja muitakin suunnitelmia on kesälle tehty.